tänään sain sinusta ensisiemauksen
mutta ehkä joku talvinen päivä
voimme kävellä helsingin kaduilla
ja käydä kirpputoreilla
mennä ratikalla kotiin ja teen kera
maalata teoksia
jotka salaa esittävät toisiamme
(25.8.2025)
taas on pimeä
päivän päätteeksi tuntuu ookoolta etten saanut aikaiseksi mitään
päivän aikana ei
seuraavana päivänä ei
hiukset tuoksuu kloorilta
tykkään olla vähän ällö rituaalisesti
saako mahautua saako hipsuttaa,
saa
onneksi erottiin
aion nyt unohtaa sinut koko loppuelämäkseni
tai ainakin huomisen ajaksi
vadelmahillo (22.8.2025)
sinä tuoksut vadelmahillolta ja vuodelta 2023
vaahtopäät hellivät vartaloasi
saippua valuu pitkin kylkiä
suorat hiukset kiiltävät laitat ne sotkussa nutturalle
liukkaimmat suortuvat karkaavat
et välitä
minulla on kylmä
et lämmittäisi vieressäni
olet viileä kuin pohjoisen joet
sydän sykkii sisällä mutta vain sisällä
tahdon silti nähdä hymysi ja varpaasi aamunkasteisella nurmikolla
tahdon käydä aamu-uinnilla ja syödä aamupalaa saman pöydän ääressä
mutta minulla on kylmä ja siihen sinä et auta
on ollut tapana (21.8.2025)
on ollut tapana lähteä takaisin
pyyhkiä menneisyys
palata alkuun kun loppu on liian lähellä
täytyykö jatkaa matkaa täytyykö?
täytyykö mennä eteenpäin?
kasvitkin kukkivat joka vuosi uudestaan
juokset (20.8.2025)
juokset
h i t a a s t i
et ymmärrä, miksi et ole pakokauhun oma
järkeilet nyt on kiire
kiristät tahtia
mutta se on vain juoksua
liian
h i t a a s t i
ehdit ajatella että se on raskasta
ehdit ajatella
ehdit ajatella muutakin
ja ajatuksesi kulkevat
h i t a a s t i
(19.8.2025)
pystyisin jos pinnistelisin,
annan itseni olla pinnistelemättä
veden alla ääni
dummm dummm dummm
meinaan nukahtaa
puhun minua pyörryttää
dummm dummm dummm
auta minä uppoan
dummm dummm dummm
sinun sydämesi syke
kirjoitan runoja (18.8.2025)
kirjoitan runoja siitä,
mikä kaikki runoissa on pielessä
ja toistan kaikki virheet
samoissa lauseissa, joissa ilmiannan ne paperille
viimeaikainen intohimoni
(koulusta myöhästymisen lisäksi)
miksi on niin helvetin vaikeaa (17.8.2025)
miksi on niin helvetin vaikeaa kuvata todellisuutta sanoilla:
siksi, että jokainen ajatus liittyy toiseen
eikä kaikkea voi ottaa mukaan
jos yksikin kuva selittää enemmän kuin tuhat sanaa
niin mitäs sitten kun todellisuus onkin vitun pitkä video kaikista näkökulmista
tyydymme siis kuvaamaan pieniä osia,
pieniä,
irrallisia,
osia
runot (17.8.2025)
runot
sanat leijuvat ilmassa vaikuttavat siltä että ne hyväksytään sellaisina kuin ne ovat,
että niihin ei yritetä vaikuttaa että niistä ei ajatella muuta kuin että näin asia nyt on
että niin oltaisiin ajateltu aina
että se on vallitseva ajatus totuus ja lopputulema,
vaikka se olisi vain nopeasti käynyt mielessä ja osa ajatusketjua
liikaa mystiikkaa liikaa rikkomattomia totuuksia,
se ei mielestäni kuvaa todellisuutta
se on kaunista sitä en kiellä tykkään lukea sitä
mutta tahtoisin myös keksiä tavan kuvata muutosta uskottavalla tavalla
seuraava tutkimusretkeni on siis:
ovatko runot tuomittuja
kuvaamaan pysähtyneitä hetkiä,
joita todellisuus ei siis mielestäni ole
eli toisin sanoen pystyykö sanoilla kuvaamaan elämää
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)